HC John Bookerin ympärille rakennettava valmennusryhmä on saanut lopullisen muotonsa, kun kolme uutta valmentajaa liittyvät kuninkaallisten kokoonpanoon
Royalsin organisaatiokehitystä ja pelaajakehitystä liittyvät ensi kaudeksi tukemaan Nana Olavuo, Teemu Majander ja australialainen Tim Reynolds. Kuninkaallisissa valmennuksesta ja seuran kehittämisestä vastaava päävalmentaja John Booker on tyytyväinen tuoreisiin kiinnityksiin. Uutta lähdetään rakentamaan motivoituneella valmennusryhmällä.
– Laadukkaiden valmentajien kehittäminen ja pestaaminen on erittäin tärkeää, jos haluaa rakentaa toimivan kokonaisuuden. Kaikki kolme valmentajaa ovat motivoituneita ja tuovat omat vahvuutensa seuramme kehittämiseen niin junioreissa kuin aikuisissakin. Meidän täytyy jatkaa valmennusosaamisemme kehittämistä tulevaisuudessakin, mutta tämä on iso askel eteenpäin, Booker kertoo.
Olavuo on yksi Suomen tunnetuimpia jenkkifutareita. Hänellä on taskussaan sopimus New York Starsiin naisten amerikkalaisen jalkapallon kovimmaksi sarjaksi kaavailtuun WFLA:han, jota ei ole kuitenkaan vielä pystytty pelaamaan. Sarjan oli määrä alkaa jo viime vuonna, mutta esimerkiksi koronatilanteen johdosta sarjaa ei ole päästy käynnistämään.
Tällä hetkellä Olavuo pitää terveydellisistä syistä välivuotta pelaamisesta ja keskittyy valmentamiseen. Hän pakkaa kimpsunsa ja muuttaa kauden ajaksi Vaasaan hoitamaan valmennustehtäviä täysipäiväisesti Royalsin miesten joukkueessa. Rooli valmennuksessa on yleismaailmallinen, ja Olavuo tulee työskentelemään useamman pelipaikan kanssa Bookerin johtamassa valmennusryhmässä.
”Kaikki kolme valmentajaa ovat motivoituneita ja tuovat omat vahvuutensa seuramme kehittämiseen niin junioreissa kuin aikuisissakin” – HC John Booker
– Royals on jo useamman vuoden ajan tehnyt esimerkillistä työtä organisaationa lajin kasvun eteen. Lopulta tein valinnan Vaasan ja muiden vaihtoehtojen välillä HC Bookerin kanssa käytyjen keskustelujen ja Vaasassa tehdyn treenivierailun jälkeen. Booker keskittyy kehittämään nuoria kotimaisia pelaajia, minkä huomasin heti treeneissä. Haluan olla osana kehittämässä tällaista organisaatiota, Olavuo avaa valintaansa.
Royals tuoreella valmentajakiinnityksellä on mittava historia urheilun ja lajin parissa. Hän on ollut jenkkifutiksen lisäksi mukana esimerkiksi jalkapallossa ja voimistelussa, ja voimaominaisuuksia ja ketteryyttä on haettu muun muassa yksityisvalmentajien oppien kautta. Koulutukseltaan Olavuo on myös personal trainer, jonka kautta myös fysiikkapuolen osaamista on tullut työkalupakkiin.
– Odotan innolla muuttamista Vaasaan toukokuussa ja sitä, että pääsee tositoimiin. Vaikka olen valmentanut jo kuusi vuotta myös miehiä useilla leireillä, tämä kausi on ensimmäinen miesten sarjassa. Haussa oli erilaisia haasteita tälle kesällä ja Royalsissa pääsen haastamaan itseäni valmentajana kovatasoisemmissa peleissä ja monipuolisemmalla pelikirjalla, hän sanoo.
Royals-valmentaja kertoo vahvuuksikseen kokemuksen ja monipuolisen pelaaja- ja treenitaustan.
– Pystyn opettamaan useampaa pelipaikkaa ja kokemus tuo peliälykkyyden korkeammalle tasolla. Molemmilla puolilla palloa pelanneena osaan käyttää hyväksi eri pelipaikkojen heikkouksia. Tätä hyödyntäen auttaa pelaajia ymmärtämään peliä ja harjoituksia perinteisiä drillejä paremmin. Olen nopea soveltamaan, josta on paljon höytyä valmentaessa erilaisia pelaajia. Kaikki oppivat hieman eri tavalla, Olavuo sanoo.
Ensimmäisten tyttöjen joukossa junioreihin
Olavuo aloitti jenkkifutiksen 6-vuotiaana vuonna 2007. Tuolloin tyttöjunioreita ei ollut valtakunnan mittakaavallakaan juuri nimeksikään ja koko maassa heitä oli alle viisi. Ajat ovat muuttuneet vajaassa 15 vuodessa paljon ja nyt lisensoituja tyttöjunioreita on noin 50–100 vuositasolla.
Naisten jenkkifutissarjat käynnistyivät vuonna 2008 ja sittemmin myös naisjenkkifutis on saanut tuulta alleen. Myös Royalsin naiset perustettiin vasta muutama vuosi sitten ja ovat nyt osa Royals-organisaation kokonaisuutta, jossa pelaavat miehet, naiset ja juniorit. Myös Royalsin junioreihin on saatu ensimmäinen tyttöjuniori viime vuonna.
Olavuo on iloinen, että myös lajin naisten puoli on ottanut Suomessa askeleita eteenpäin.
– Suomessa tytöille on pystytty järjestämään leirejä jo useita vuosia, ja viimeiset kaksi vuotta he ovat päässeet pelaamaan toisiaan vastaan sarjapeleissä. Tyttöjen määrä ja innostus kasvavat koko ajan, ja naisten jenkkifutis yleisesti on kasvava trendi maailmalla. Pian varmasti saadaan enemmänkin tyttöjen joukkueita ja kokonaisia sarjoja, kunhan jokainen seura tekee oman osansa tyttöjen tukemisen suhteen, Olavuo kertoo.
Kun Olavuo aloitti pelit itse, ei tuolloin vielä tyttöjen joukkueita ollut. Liiton sääntöjen mukaan 16-vuotiaaksi saakka tytöt voivat pelata poikien sarjoissa. Myös Nana aloitti pelinsä Espoo Devilsissä poikien joukkueessa.
– Isoveljen perässä aloitin jefun: veljen treenit näytti mielenkiintoiselle ja halusin itsekin kokeilla. Treenasin vuoden U13-joukkueen kanssa, kunnes seuraavana vuonna pääsin pelaamaan myös oikeita pelejä, hän taustoittaa.
– Ensimmäiset vuodet poikien kanssa olivat fyysisesti rankkoja lähinnä siksi, että olin puolet nuorempi ja pienempi kuin pojat. Loppujen lopuksi alle 15-vuotiaat tytöt ja pojat ovat yleisesti yhtä fyysisiä, mutta suurin ero näkyy kokemuksen määrässä. 6-vuotiaana aloittaneena mulla oli iso etulyöntiasema kokemuksen suhteen, joten pelaaminen oli suhteellisen helppoa. Sen takia lähdin 13-vuotiaana hakemaan lisähaastetta U15-sarjasta alaikäisenä, Royals-valmentaja jatkaa.
”Haussa oli erilaisia haasteita tälle kesällä ja Royalsissa pääsen haastamaan itseäni valmentajana kovatasoisemmissa peleissä ja monipuolisemmalla pelikirjalla.” – Nana Olavuo
Yleensä pelaajille vakiintuu joko pakonsanelemana tai oman mieltymyksen mukaan tietty pelipaikka, jota pelaa pääasiallisesti. Olavuo on nähty ympäri kenttää eri pelipaikoilla ja molemmilla puolilla palloa, mutta suosikkipaikka löytyy puolustuksen viimeisenä lukkona.
– En ole joutunut tai saanut koskaan päättää yhtä pelipaikkaa, mutta jos olisi pakko, pelaisin puolustuksen takakenttää. Siellä pääsee pelaamaan fyysisesti, taistelemaan pallosta ja lukemaan sekä reagoimaan. Toisin sanoen, pääse tekemään kaikkea, Olavuo hymyilee.
Kun Olavuo täytti 16, oli pakko vaihtaa maisemaa Espoosta eteenpäin, koska pojissa hän ei voinut enää pelata. Niinpä hän suunatasi Helsinki Roostersin naisten joukkueeseen, jossa heti ensimmäisellä kaudella irtosi SM-hopeasija. Helsingin paikallisfinaalissa Wolverines oli kuitenkin vahvempi. Ensimmäiset aikuisten pelit hän oli kuitenkin pelannut jo vuotta aiemmin I-divisioonassa samaan aikaan, kun pelasi viimeistä kauttaan poikien joukkueessa.
– 16-vuotiaana Vaahteraliigaan siirtymisen isoin muutos oli erilainen joukkuehenki ja pukuhuonejutut. Hyppy teinipojista aikuisiin naisiin oli henkisesti iso. Pelillisesti suurin ero oli aikuisten kokoero suhteessa junioreihin, mutta muuten peli tuntui samalta tutulta hommalta, vaikka pelikirja oli hieman laajempi. Sain heti ensimmäisenä vuonna ison roolin liigassa ja pelasin aloittavissa kokoonpanoissa molempiin suuntiin. Tunsin valmentajien luoton välittömästi, Olavuo muistelee.
Mestaruuksia taskuun – tulevaisuus siintää Atlantin tuolla puolen
Vaahteraliigan lisäksi Royalsin uusi valmentaja on ennättänyt pelaamaan myös Ruotsissa. Taskussa on tällä hetkellä sarjamestaruudet niin Ruotsista kuin Suomestakin. Lisäksi taskuun on tullut naisten jenkkifutiksen Euroopan mestaruus vuonna 2019, kun EM-tittelistä kamppailtiin Iso-Britanniassa.
Maajoukkuekuviot ovatkin olleet olennainen osa hänen uraansa. Ensimmäinen maajoukkue-edustus tuli jo 14-vuotiaana, kun hän pääsi pelaamaan alle 15-vuotiaiden poikien kehitysmaajoukkueessa laitahyökkääjänä Ruotsia vastaan. Tästä loogisena jatkumona hän pääsi mukaan naisten maajoukkueeseen heti 16-vuotiaana, kun IFAF:n säännöt sallivat.
Kanadassa vuonna 2017 pelatuissa MM-kisoissa hän teki arvokisadebyyttinsä, mutta tuliaisiksi ei kuitenkaan tarttunut mitaleita, vaan Suomi jäi viidenneksi. Kanadassa hän pelasi laitahyökkääjänä ja Iso-Britanniassa EM-kisoissa kaksi vuotta myöhemmin puolustuksen takakentällä.
”Olen erittäin iloinen, että hyvät valmentajat löysivät tiensä Vaasaan. Meillä on nuori joukkue, jolloin hyvä valmennustiimi on erittäin tärkeä. Siten pelaajat saavat treeneistä kaiken irti ja pystyvät kehittymään” – Martti Kass
– Kisamatkat ovat hyviä muistoja ja maajoukkueessa parasta ovat leirien ja kisojen intensiivisyys sekä kilpailun kova taso. Kisoissa pääsee keskittymään pelkkään pelaamiseen ja elämään ammattiurheilijan elämää. Matkoilla on myös päässyt tapaamaan paljon muiden maiden parhaita pelaajia, Olavuo muistelee.
Tämän kesän Olavuo keskittyy Royalsin valmentamiseen, mutta tulevaisuuden tavoitteet ovat Atlantin tuolla puolen New York Starsissa. Toiveissa on, että laji jatkuisi ammattilaisena lajin synnyinmaan pelikentillä.
Toistaiseksi odotellaan, että ensi keväänä päästään leireille ja pelaamaan. Siihen asti pysytään yhteyksissä joukkueen ja staffin kanssa. Pitkin offseasonia on pidetty useampia Zoom-palavereja, hän kertoo.
Majander on kuninkaallisten videopuolen haukansilmä
Toinen Royalsin valmennuksen suomalaiskiinnitys on kotimaisessa jenkkifutiksessa kohta kaksi vuosikymmentä mukana ollut Teemu Majander. Majander on alun perin lähtöisin Porista, mutta majailee tällä hetkellä perheineen Ylöjärvellä.
– Oma matka jenkkifutiksessa alkoi syksyllä 2003, kun kävelin synnyinkaupungissani Porissa edellistalven SuperBowlin ja Juha Pinomäen kirjan innoittamana Bearsin harjoituksiin. Armeijan jälkeen siviilikirjat siirtyivät Tampereelle, ja sovittelin Saintsin paitaa talvella 2006-07. Siitä alkoi yhteensä yli vuosikymmenen matka sinisissä, Majander taustoittaa.
Majanderin oma peliura päättyi jo vuonna 2008 loukkaantumiseen, mutta lajin kanssa puuhaaminen jatkui valmennuspuolella heti tämän jälkeen. Ensimmäiset kosketukset valmentamiseen tulivat Tampere Saintsin alle 17-vuotiaiden joukkueessa, eli silloisissa C-junioreissa.
Ensimmäinen edustusjoukkueen päävalmentajatehtävä tuli talvikaudella 2011-12, kun Vaahteraliigasta pudonneen Saintsin apuvalmentajan tehtävät vaihtuivat päävalmentajatehtäviksi. Tuolloin pyhimyksissä alkoi jälleenrakennus, joka johti lopulta Vaahteraliiga-nousuun vuoden 2015 Spagettimaljan päätteeksi. Tamperelaisten tuorein Vaahteraliiga-visiitti kesti neljän vuoden ajan.
– Siinä roolissa sain todistaa tamperelaisen jenkkifutiksen nousun II-divisioonasta aina takaisin Vaahteraliigaan. Saints-vuosien jälkeen tuli yksi vapaa kesä, ja viime vuonna toimin ECG:n staffissa. Tällä välillä on mukaan mahtunut muun muassa kiertueita U17-maajoukkueen kanssa, pari naisten tekniikkaleiriä ja opintoreissua ison veden taakse, Majander kertoo.
”Jenkkifutis on Suomessa käytännössä ulkomaalaispelaajia lukuun ottamatta amatööripelaajien laji, ja arki asettaa haasteensa kilpaurheiluun.” – Teemu Majander
Majander osallistuu kuninkaan miesten kehittämiseen pääsääntöisesti etänä, mutta osallistuu valmentamiseen sen mukaan, mihin HC Booker miestä tarvitsee.
– Etäisyyksien takia pääasiallinen toimintamuoto on videovalmennus. Autan puolustuksen puolella treenivideoiden purkamisessa ja kauden aikana osallistun myös scouttaamiseen ja pelivideoiden analysointiin, Majander valottaa.
Royalsin kokoonpanoa on nuorennettu ja kotimaistettu askel askeleelta viimeisten vuosien aikana. Kokoonpanossa alkaa olla jo huomattava määrä seuran omia kasvatteja, jotka ovat vaasalaisen jenkkifutiksen uuden tulemisen koulimia pelimiehiä.
– Ne soturit, joita vastaan minäkin olin Saintsin kanssa mittelemässä, alkavat vähiin päin väistyä kentiltä. Se on haastava tilanne, mutta myös mahdollisuus luoda tulevaisuuden suunta. Odotan nuorten ja tuoreiden pelaajien ottavan vastuuta kykyjensä mukaan ja kehittyvän kohti luotettavan liigapelaajan tasoa.
Majander pitää Royalsin toimintakulttuurista, vaikka koronatilanne ja etäisyys eivät ole mahdollistaneet aktiivista läsnäoloa kuninkaallisten harjoittelun ytimessä.
– Tiedän joitain nuoria pelaajia maajoukkuetoiminnan kautta, ja onkin hienoa todeta, kuinka rohkeasti he ovat pukeneet ”isojen poikien housut” jalkaan. Pidän coach Bookerin tavasta rakentaa toimintaympäristöä joukkueelle, hän sanoo ja jatkaa:
– Jenkkifutis on Suomessa käytännössä ulkomaalaispelaajia lukuun ottamatta amatööripelaajien laji, ja arki asettaa haasteensa kilpaurheiluun. Viesti pelaajille on, että toiminnan taso ja tavoitteet ovat aina selkeät, mutta niihin pääsemiseen on useita reittejä. Jos halua kehittymiseen on, sitä tuetaan ja kyvyilleen saa myös näytönpaikan.
Tim Reynolds toi australialaisosaamista Royalsiin
Australialaisvalmentaja Reynolds on kolmas lisäys Royalsin uuteen valmennusryhmään. Hän aloitti omat pelinsä Australiassa vuonna 2008, jolloin jäi koukkuun lajiin. Reynolds pelasi Australiassa jotain vuosia kansallisella tasolla, kunnes lähti kokeilemaan kantimiaan Yhdysvaltoihin, pelaten pari vuotta Californiassa community collegessa.
Oma peliura päättyi collegen jälkeisenä vuonna loukkaantumiseen GFL:ssä, mutta palattuaan kotiin Australiaan, hän aloitti valmennustehtävät kasvattajaseurassaan Brisbane Rhinosissa. Myös coach Booker kävi muutamia vuosia sitten valmentamassa Brisbanessa.
– Tapasin coach Bookerin Australiassa, kun hän valmensi Rhinosia. Hänen kanssaan oli mukava tehdä töitä ja opin paljon häneltä. Tartuin mahdollisuuteen tehdä hänen kanssaan jälleen töitä, tällä kertaa Royalsissa, Reynolds kertoo.
Reynolds on vasta hiljattain liittynyt kuninkaallisten vahvuuteen, mutta on pääsyt hyvin mukaan joukkueen arkeen.
– Olen vielä melko uusi Royalsissa, mutta olen nähnyt monia hienoja ihmisiä sinä aikana. Pelaajien kanssa on ollut ilo tehdä töitä ja he paiskivat hommia sen eteen, että olisivat niin hyviä kuin he voivat olla. Minut on toivotettu hyvin tervetulleeksi seuraan ja olen ylpeä, että voin olla kuninkaallinen, Reynolds myhäilee.
Australialaisvalmentajan päätyömaana tulee olemaan hyökkäyksen linjan hiominen timanttiseksi yhdessä muun valmennuksen kanssa.
– Teen töitä erityisesti hyökkäyksen linjan kanssa, mutta autan myös muissa asioissa tarpeen mukaan. Pystyn varmasti auttamaan joukkuetta eteenpäin keräämälläni kokemuksella, ja työt helpottaa se, että olen tehnyt aiemminkin töitä Bookerin kanssa, Reynolds sanoo.
– Odotan, että kaudella pelaajat ja valmentajat laittavat parhaansa peliin. Siten saamme hyvän kauden, hän jatkaa.
Myös Royalsin johtoportaassa ollaan tyytyväisiä, että organisaatio löysi coach Bookerin johdolla hyvän kokonaisuuden valmennukseen.
– Olen erittäin iloinen, että hyvät valmentajat löysivät tiensä Vaasaan. Meillä on nuori joukkue, jolloin hyvä valmennustiimi on erittäin tärkeä. Siten pelaajat saavat treeneistä kaiken irti ja pystyvät kehittymään, Royalsin puheenjohtaja Martti Kass iloitsee.
Nana Olavuo, Teemu Majander och Tim Reymolds förstärker Royals träningskunnande.
Tränargruppen som byggts upp kring HC John Booker har fått sin slutgiltiga form när tre nya tränare ansluter sig till de kungligas trupp.
Nana Olavuo, Teemu Majander och australiensaren Tim Reynolds ansluter sig nästa säsong för att stöda organisationsutvecklingen och spelarutvecklingen i Royals. Huvudtränare John Booker, ansvarig för träningen i de kungliga och utvecklandet av förenngen, är nöjd med ärska kontrakten. Det är en motiverad tränargrupp som sätter igång med att bygga upp något nytt.
– Att utveckla och värva kvalitativa tränare är väldigt viktigt, om man vill bygga upp en fungerande helhet. Alla tre tränarna är motiverade och har med sig sina egna kvalitativa egenskaper för att utveckla vår förening både bland juniorena och bland de vuxna. Vi måste fortsätta att utveckla vårt tränarkunnande även i framtiden, men det här är ett stort kliv framsåt, säger Booker.
Olavuo äe en av Finlands mest kända spelare inom amerikansk fotboll. Hon sitter på ett avtal med New York Stars i WFLA, som planeras bli den hårdaste serien inom amerikans fotboll för damer. Man har dock inte kunnat spela ännu. Det var meningen att serien skulle tbörja ijol, men till exempel på grund av situationen med corona, har serien inte kunnat starta ännu.
För närvarande håller Olavuo, på grund av hälsoskä,l ett mellanår från spelandet ock koncentrerar sig på coachingen. Hon tar sitt pick och pack och flyttar till Vasa för säsongen för att sköta tränarppgifter på heltid i Royals herrlag. Rollen i träningen är universell, och Olavuo kommer att jobba med ett flertal spelplatser i träningsgruppen under ledning av Booker.
”Alla tre tränarna är motiverade och har med sig sina egna kvalitativa egenskaper för att utveckla vår förening både bland juniorena och bland de vuxna”. – HC John Booker
-Royals har som organisation redan under flera år gjort ett föredömligt arbete för att främja utbredandet av denna lagsport. Till slut gjorde jag ett val mellan Vasa och de andra alternativen på basen av de diskussioner jag förde med HC Booker och efter ett träningsbesök som jag gjorde i Vasa. Booker koncentrerar sig på att utveckla unga inhemska spelare, vilket jag märkte direkt under träningen. Jag vill vara med och utveckla en sådan här organisation, avslöjar Olavuo om sitt val.
Royals färska nyförvärv har en bred historia bland idrott och inom laggrenen. Förutom i amerikansk fotboll har hon till exempel varit med i fotboll och gymnastik, och styrkeförmåga och kvickhet har hon hämtat bland annat via lärdomar från privattränare. Till sin utbildning är Olavuo också personal trainer, så också därigenom har hon fått med sig fysiskt kunnandet till verktygsbacken.
– Jag väntar ivrigt på att få flytta till Vasa i maj och på att få sätta igång på riktigt. Fast jag har fungerat som tränare redan i sex år även för herrar under flera läger, så blir den här säsongen den första i herrserien. Jag sökte efter annorlunda utmaningar för den här sommaren och i Royals får jag utmana mig själv som tränare med svårare spel och med en mer mångsidig spelbok, sägen hon.
Som sin styrka nämner Royalstränaren sin erfarenhet och sin mångsidiga spelar- och träningsbakgrund.
– Jag kan undervisa på flera spelplatser och erfanheten för spelintelligensen till en högre nivå. Efter att ha spelat på båda sidorna om bollen kan jag utnyttja olika spelplatsers svagheter. Genom att dra nytta av det här kan man hjälpa spelarna att förstå spelet och träningarna bättre än genom tradiitionella driller. Jag är snabb på att anpassa mig, vilket man har mycket nytta av då det gäller att träna olika slags spelare. Alla lär sig på litet olika sätt, säger Olavuo.
Bland de första flickorna i juniorerna
Olavuo började med amerikansk fotboll som 6-åring år 2007. På den tiden fanns det knappt alls några flickjuniorer. I hela landet var de färre än fem. Tiderna har förändrats mycket på knappt 15 år och nu finns det på årsbasis cirka 50-100 flickjuniorer med licens.
Damserierna i amerikansk fotboll startade år 2008 och sedermera har också damerna fått luft under vingarna. Också Royals damer grundades bara för några år sedan och är nu en del av Royals-organisationens helhet, där det spelar herrar, damer och juniorer. Även till Royals juniorer fick man den första flickjunioren ifjol.
Olavuo är glad över att man inom grenen också på damsidan i Finland har tagit steg framåt.
– I Finland har man redan under flera år kunnat anordna läger för flickor, och under de två senaste åren har de kunnat spela mot varandra i seriespel. Flickornas antal och entusiasm växer hela tiden och amerikansk fotboll för damer i allmäsjälv.nhet är en växande trend i världen. Snart får vi säkert fler flicklag och hela serier, bara varje förening gör sin egen andel i att stöda flickorna, berättar Olavuo.
När Olavuo själv började spela fanns det inte ännu några lag för flickor. Enligt förbundets regler kan flickor upp till 16-års åldern spela i pojkarnas serier. Också Nana började sitt spel i Espoo Devils i pojkarnas lag.
– Jag följde mina äldre bröder när jag började med amerikansk fotboll. Brödernas träningar såg intressanta ut och jag ville också prova. Jag tränade ett år med U13-laget, tills jag följande år fick spela också riktiga matcher, säger hon om bakgrunden.
De första åren tillsammans med pojkarna var fysiskt krävande närmast därför att jag var hälften yngre och mindre än pojkarna. I slutändan är flickor och pojkar under 15 år i allmänhet lika fysiska, men största skillnaden syns i mängden erfarenhet. Då jag börjat redan som 6-åring hade jag en stort försprång vad gäller erfarenhet, så det var relativt enkelt att spela. Därför for jag som 13-åring till U15-serien som minderåring för att hämta mer utmaningar, fortsätter Royals-tränaren.
”Jag sökte efter annorlunda utmaningar för den här sommaren och i Royals får jag utmana mig själv som tränare med svårare spel och med en mer mångsidig spelbok.” – Nana Olavuo
I allmänhet etablerar en spelare sig på en viss spelplats, antingen på grund av omständigheternas tvång eller enligt tycke och smak, där man sedan i huvudsak spelar. Olavuo har setts runtomkring spelplan på olika spelplatser och på bda sidorna om bollen, men favoritplatsen är i försvaret som sista safety.
– Jag har aldrig behövt eller nånsin fått bestämma en viss spelplats, men om jag skulle bli tvungen att välja, skulle jag helst spela på försvarets bakre plan. Där får man spela fysiskt, kämpa om bollen, läsa av spelet samt reagera snabbt. Med andra ord får man göra allting, ler Olavuo.
När Olavuo fyllde 16, var hon tvungen att gå vidare från Esbo, för hon kunde inte spela med pojkarna längre. Hon styrde då sin kosa till damlaget i Helsinki Roosters, där hon redan under första säsongen fick en silverplats i FM. I Helsingfors derbyfinalen var Wolverines ändå den starkare. De första matcherna i vuxenserien hade hon dock spelat redan ett år tidigare i I-division samtidigt som hon spelade sin sista säsong i pojkarnas lag.
– Den största förändringen att som 16-åring flytta till Lönnligan, var den annorlunda lagandan och snacket i omklädningsrummet. Hoppet från tonårspojkarna till vuxna damer var mentalt stort. Spelmässigt var den största förändringen skillnaden i storlek jämfört med juniorerna, men annars kändes spelet som det samma vanliga, fast spelboken var aningen mer omfattande. Jag fick redan första året en stor roll i ligan och spelade i startuppställningen åt båda hållen. Jag kände genast tränarnas tilltro till mig, minns Olavuo.
Mästerskap i fickan – framtiden skönjer på andra sidan Atlanten
Förutom i Lönnligan har Royals nya tränare även hunnit spela i Sverige. I bagaget finns för närvarande seriemästerskap både från Sverige och Finland. Därtill har hon fått med sig ett Europamästerskap i amerikansk fotboll för damer år 2019, när kampen om EM-titeln utspelade sig i Stor-Britannien.
Landslagssammanhangen har också blivit en väsentlig del av hennes karriär. Det första landslagsuppdraget kom redan som 14-åring, när hon fick spela wide receiver i anfallet i utvecklingslandslaget för pojkar under 15 år, mot Sverige. Som en logisk följd av detta fick hon komma med i damernas landslag genast som 16-åring, när IFAF:s regler tillät det.
Hon gjorde sin debut på högsta nivån i och med VM-mästerskapstävlingarna i Kanada år 2017. men tyvärr fick man inga medaljer med sig hem, utan Finland slutade på en femte plats. I Kanada spelade hon wide reiceiver och i EM i Stor-Britannien två år senare safety på försvarets bakre planhalva.
”Jag är väldigt glad över att duktiga tränare hittade till Vasa. Vi har ett ungt lag, så ett bra tränarteam är mycket viktigt. I och med det, får man ut det mesta av träningarna och spelarna kan utvecklas.” – Martti Kass
– Tävlingsresorna är bra minnenoch i landslaget är det bästa intensiteten i läger och tävlingar samt tävlingarnas tuffa nivå. Under tävlingarna får man koncentrera sig helt på spelandet och leva livet som proffsidrottare. Under resorna har man också fått träffa många av andra länders bästa spelare, minns Olavuo.
Den här sommaren ska Olavuo koncentrera sig på att träna Royals, men framtidens målsättningar finns på andra sidan Atlanten i New York Stars. Förhoppningen är att hon ska forsätta karriären som proffs på spelplanerna i idrottsgrenens hemland.
– Tills vidare hoppas vi på att kunna fara på läger och spela nästa vår. Tills dess håller vi kontakten med laget och personalen. Vi har hållit flera Zoom-möten nu under offseason, säger hon.
Majander är de kungligas hököga på videosidan
Den andra finländeren som skrivit på för Royals tränarteam är Teemu Majander, som varit med i snart två decennier i inhemsk amerikansk fotboll. Majander är ursprungligen från Björneborg, men bor för tillfället med sin familj i Ylöjärvi.
– Min egen bana i amerikansk fotboll började år 2003 när jag, inspirerad av föregående vinters Superbowl och Juha Pinomäkis bok, promenerade in på Bears träningar i min födelsestad Björneborg. Efter armén flyttade jag mina bopålar till Tammerfors och provade Saints speltröja vintern 2006-07. Där startade en resa med de blå som sammanlagt skulle sträcka sig över ett årtionde, berättar Majander om sin bakgrund.
Majanders egen spelkarriär slutade med en spelskada redan år 2008, men han fortsatten syssla med grenen på tränarsidan genast efter detta. Den första beröringen med tränaruppdrag fick han med Tampere Saints lag för under 17-åringar, alltså det som då var C-juniorer.
Det första huvudtränaruppdraget för representationslaget fick han vintersäsongen 2011-12, när uppdraget som tränarassistent för Saints som då föll ur Lönnligan, byttes mot uppdraget som huvudtränare. Då började en återuppbyggnad av helgonen, som slutligen ledde till en uppstigning till Lönnligan efter att man vunnit Spagettibucklan år 2015. Tammerforsarnas senaste visit i Lönnligan räckte fyra år.
– I den rollen fick jag bevittna den amerikanska fotbollen i Tammerfors stiga från II-division tillbaka till Lönnligan. Efter Saints-åren hade jag en ledig sommar och ifjol fungerade jag i personalen kring ECG. Här emellan har rymts bland annat turnéer med U17-landslaget, ett par teknikläger för damer och en studieresa till andra sidan Atlanten, berättar Majander.
”Amerikansk fotboll i Finland är i praktiken en gren för amatörspelare, om man bortser från de utländska spelarna, och vardagen sätter sina begränsningar för tävlingsidrott.” – Teemu Majander
Majander deltar i utvecklandet av kungens män i huvudsak på distans, men deltar i coachingen allt efter vad HC Booker behöver honom till.
– På grund av avstånden är videocoaching den huvudsakliga verksamhetsformen. Jag hjälper till på försvarssidan genom att gå igenom träningsvideor och under säsongen kommer jag också att delta i scoutingen och analysering av spelvideor, avslöjar Majander.
Royals sammansättning har föryngrats och blivit mer inhemsk steg för steg under de senaste åren. I sammansättningen börjar det finnas en avsevärd mängd av föreningens egna alumner, som är spelare skolade i den amerikanska fotbollens nya uppsving i Vasa.
– De krigare, som också jag var med Saints och kämpade emot, börjar så smånigom avlägsna sig från spelplanerna. Det är en utmanande situation, men ger också en möjlighet att sätta riktningen för framtiden. Jag förväntar mig att de unga och fräscha spelarna tar ansvar enligt sin förmåga och utvecklas i en riktning mot en nivå för en pålitlig ligaspelare.
Majander gillar verksamhetskulturen i Royals, även om coronasituaionen och avståndet inte har möjliggjort en aktiv närvaro vid själva kärnan av de kungligas träning.
– Jag känner några unga spelare från landslagssammanhang, och det är fint att kunna konstatera hur modigt de har klätt på sig ”de stora pojkarnas byxor”. Jag tycker om coach Bookers sätt att bygga upp en verksamhetsmiljö för laget, säger han och forsätter:
– Amerikansk fotboll i Finland är i praktiken en gren för amatörspelare, om man bortser från de utländska spelarna, och vardagen sätter sina begränsningar för tävlingsidrott. Signalen till spelarna är att nivån och målsättningarna för verksamehten alltid är tydliga, men att det finns olika vägar att nå dit. Om man har viljan att utvecklas, så får man stöd, och man får också möjligheter att visa vad man går för.
Tim Reynolds tar med sig australiensiskt kunnande till Royals
Den australiensiske tränaren Reynolds är det tredje tillskottet till Royals nya tranargrupp. Han började sitt eget spelande i Australien år 2008, då han fastnade för grenen. Reynolds spelade några år på den nationella nivån i Australien, tills han for för att pröva vingarna i USA, genom att spela ett par år i community colleges i Kalifornien.
Den egna spelkarriären slutade följande år med en spelskada i GFL, men när han återvänt hem, startade han med tränaruppgifter i moderföreningen Brisbane Rhinos. Också coach Booker fungerade för några år sedan som tränare i Brisbane.
– Jag träffade coach Booker i Australien, när han tränade Rhinos. Det var trevligt att jobba med honom och jag lärde mig mycket av honom. Jag tog tillfället i akt att få jobba med honom igen, den här gången i Royals, berättar Reynolds.
Reynolds har först nyligen anslutit sig till truppen i Royals, men han har kommit bra med i lagets vardag.
– Jag är ännu ganska ny i Royals, men under den här tiden har jag träffat många fina människor. Det har varit en glädje att få jobba med spelarna, och de arbetar hårt för att bli så duktiga som de bara kan bli. Jag har blivit varmt välkomad till Royals och jag är stolt övar att kunna kalla mig kunglig, ler Reynolds.
Den australiensiske tränarens huvuduppdrag blir att, tillsammans med den övriga ledningen, slipa den offensiva linjen till en riktig diamant.
– Jag jobbar speciellt med den offensiva linjen, men hjälper vid behov till också med andra saker. Med den erfarenhet jag skaffat, kan jag säkert hjälpa laget vidare, och arbetet underlättas av att jag redan tidigare har jobbat med Booker, säger Reynolds.
– Jag förväntar mig att spelarna och tränarna kommer att göra sitt allra bästa under säsongen, på så sätt får vi en fin säsong, fortsätter han.
Också i Royals ledning är man nöjda över att organisationen, under ledning av coach Booker, fann en bra helhet till coachingen.
– Jag är väldigt glad över att duktiga tränare hittade till Vasa. Vi har ett ungt lag, så ett bra tränarteam är mycket viktigt. I och med det, får man ut det mesta av träningarna och spelarna kan utvecklas, gäder sig Royals ordförande Martti Kass.