Sunnuntaina Kaarlen kentällä taistellaan paikasta Vaahteramaljaan. Vastaan asettuu Helsinki Wolverines, jonka kävimme kaatamassa vieraskentällä kauden toisessa ottelussa elokuun alkupuolella. Tulevana sunnuntaina Royals-ikoni Seppo Evwaraye nähdään viimeistä kertaa kotikaupungissaan Vaasassa pelaamassa.

Vuonna 2013 vaasalaisessa jenkkifutiksessa käynnistyi uusi vaihe. Vikingsin tilalle perustettiin uusi edustusjoukkue Wasa Royals, joka ryhtyi luomaan paikalliseen jenkkifutiskulttuuriin täysin uutta kulttuuria, uusia elementtejä.

Tuolloin seuran ohjakset otti maailmaa lajin perässä Yhdysvalloissa ja Euroopassa kiertänyt vaasalaislähtöinen Seppo Evwaraye. Maailmalta oppia imenyt vaasalaisjenkkifutaaja toi joukkoineen uutta suuntaa myös ottelutapahtumiin, ja jo alemmissa divareissakin Royals onnistui rikkomaan nelinumeroisia katsojamääriä.

Vuodesta 2016 saakka Vaahteraliigassa pelanneessa Royalsissa Seppo on toiminut GM-tehtäviensä lisäksi päävalmentajana ja nyt vielä pelaajanakin. Tämä kausi on kuitenkin Royals-ikonin viimeinen ja hänen osaltaan uraa on jäljellä korkeintaan kaksi peliä.

Sunnuntaina Seppo nähdään rakkaassa kotikaupungissaan tositoimissa kentällä viimeistä kertaa.

– Olen harvemmin ollut kovin omahyväinen, mutta nyt olen ja käytän tämän mahdollisuuden siihen. Lähetän avoimen kutsun kaikille ihmisille, joita olen koskettanut lajin kautta tai sen ulkopuolella: tulkaa tervehtimään mua ja Royalsia, ja katsomaan meidän show’ta vielä kerran, Evwaraye kutsuu.

– Pohjimmiltaan meidän peleissä on kyse vaasalaisista urheilijoista, jotka pelaavat isolla sydämellä Vaasalle. He ovat nuoria kundeja, jotka tarvitsevat tukea. Mielipiteeni on se, että jos olet vaasalainen, eikä sinulla ole muuta ohjelmaa sunnuntaina ja pidät urheilusta, on itsestään selvyys, että tulet Kaarlelle kannustamaan, hän jatkaa.

Jo alkuvuodesta oli tiedossa, että kausi tulee olemaan Sepon viimeinen pelikentillä. Koronapandemia oli torpata koko sarjakauden, mutta kausi päästiin kuitenkin pelaamaan, vaikka normaalia myöhempänä ajankohtana ja huomattavasti tiiviimmällä aikataululla.

– Olemme todella onnekkaita, että olemme saaneet pelata. Ruotsissa pelataan tällä hetkellä, mutta muualla on ollut sen suhteen hiljaisempaa. Pelaajatkin tiedostavat sen kyllä. Olen esimerkiksi Carloksen (Carrasco) kanssa puhunut, että hän oli Espanjassa kolme kuukautta vain kotona. Se kertoo paljon siitä, millainen tilanne on muualla ollut. Me saamme pelata ja se on helkkarin hienoa, Evwaraye iloitsee.

Tällä kaudella Royalsin joukkue on koostunut nuorista pelaajista, pääasiassa oman kylän pojista. Aiempina vuosina joukkueen yllä on ollut välillä synkkiäkin pilviä, mutta tänä vuonna Royals etenee yksikkönä kohti kauden viimeisiä pelejä.

– Kaverit pukuhuoneessa ovat muuttuneet, mutta voi sanoa, että henki on nyt hyvä. En voi sanoa, että olemme paras Royals-joukkue ikinä, mutta olemme menossa oikeaan suuntaan; siihen, mitä haluamme olla. Siinä instrumentaalinen osa ovat nuoret pelaajat: he tuovat energiaa peliin. Se on mielestäni hyvä asia. Olemme kerrankin nuori joukkue, joka yleensä paranee. Vanha joukkue vain vanhenee ja heikkenee, Evwaraye nauraa.

Seppo on nuoressa joukkueessa selkeä ikänestori. Viimeistä kauttaan pelaava konkari ei ole kuitenkaan moittinut, vaikka välillä keho onkin ollut erimieltä siitä, tulisiko miehen enää jenkkifutista pelata. Kehonhuolto onkin noussut aikaisempaa isompaan rooliin Sepon päivittäisissä rutiineissa.

– Joskus Stacey (HC Stacey Thomas) on sanonut, että ei mun ei tarvitse aivan kaikkea tehdä, kun klenkkaan, sattuu ja irvistelen treeneissä. Mulle on tärkeää, että teen kaiken, vaikka sattuu ja keho panee vastaa. Vain näin muistan sen, miltä tuntui olla jenkkifutaaja varsinkin vanhemmalla iällä. Usein puhutaan vain hyvistä fiiliksistä ja voitoista, mutta kokonaisuus pitää mielestäni tuntea. Se saa tuntemaan sen, että teen tätä edelleen niin vakavasti kuin pystyn, Evwaraye sanoo.

– Teen nykyään paljon asioita, mitä en nuorena tehnyt. Kehonhuollot, jääkylvyt ja venyttelyt ovat nousseet entistä isompaan rooliin ja toivon, että nuoret pelaajat voisivat jo tässä vaiheessa hiffata, että tällaisetkin asiat auttavat ja niiden möyötä pystyy pelaamaan paremmin. Heidän ei sitten tarvitse odottaa sen oivaltamista niin kauan, että pysyy enää juuri ja juuri kyydissä, kuten mulla on tilanne tällä hetkellä, hän naurahtaa.

Välieräkantaan alkukauden voitoilla

Royalsin runkosarja päättyi toiseen sijaan, mitä voidaan etenkin ennakkokaavailujen valossa pitää erinomaisena suorituksena. Ennakkoarvioissa kukaan ei odottanut Royalsin nuorelta kokoonpanolta juuri mitään, mutta kausi alkoi hieman yllättäenkin kolmella voitolla, joka jo käytännössä varmisti paikan välieriin.

– Nälkä kasvaa syödessä. Lähdimme kauteen hyvällä itseluottamuksella ja sillä asenteella, että haluamme laittaa kaikille kampoihin ja edetä välieriin. Ehkä se oli pienoinen yllätys, että oltiin tilanteessa 3-0. Siinä taisi paljastua joukkueen nuoruus ja aloimme hieman luulemaan, että olemme jotain. Hyvin nopeasti emme sitten enää olleetkaan yhtään mitään.

– Siinä vaiheessa kotivälierä alkoi rakentumaan, mutta se alkoi lipsumaan käsistä. Monen sattuman summana se kuitenkin ratkaisi kotivälierän, että olimme alussa valmiina. Sanotaan näin, että runkosarja oli yllätyksellinen positiivisessa mielessä. Moni nuori pelaaja on päässyt pelaamaan paljon ja he ovat suoriutuneet hyvin, keskivertoisesti ja huonosti. Ne kaikki kuuluvat nuoren pelaajan suoriutumiseen, Evwaraye muistuttaa.

Tiivis pelirytmi on tuonut kauteen haasteen. Kuormitus on normaalia suurempaa, sillä joka viikko pelien lisäksi treenataan vähintään kahdesti. Myös jokainen ottelu on ollut panoksiltaan suuri. Kuten sarjataulukosta lopuksi saattoi tulkita, viiden kärki mahtui todella tiiviiseen ryppääseen.

– Kauden intensiivisyys on näkynyt siinä, että väliviikkoja ei ole ollut, vaan koko ajan on tykitetty. Jokainen viikko on ollut pudotuspelimatsi. Voitit tai hävisit, panos kasvoi loppua kohden koko ajan. Siinä mielessä tämä on ollut varmasti opettavainen kausi.

– Nuoret saivat kolme hyvää peliä alkuun ajatuksella, että kaikissa oltiin perässä ja tulimme takaa ohi voittoon. Ei itsellä ole ollut henkilökohtaisista sellaisista peleistä kokemusta ennen Vaasaa ja olemme yleensä Royalsin kanssa ollut joukkue, joka ei pysty tulemaan takaa ohi. Tämän kauden nousut kertovat tämän nuoren joukkueen sitkeydestä aika paljon.

Evwaraye uskoo, että kauden menestys kumpuaa nimenomaan siitä, että joukkue on ollut yhtenäinen alusta saakka. Myös ulkomailta haetut vahvistukset ovat olleet entuudestaan tuttuja pelimiehiä.

– Toimintaympäristö on ollut äärimmäisen positiivinen. Vahvistukset Brandonia (QB Brandon Gwinner) lukuun ottamatta ovat olleet tuttuja. Vähän niin, että vanhat pelikaverit ovat tulleet pelaamaan meille. Ei ole ollut jännitystä eikä sopeutumisongelmia ja tosi nopeasti kävi ilmi, että myös Brandon sopeutuu meille hyvin. Brandon oli Johnilta (OC John Booker) loistava löytö. Kaikki ne kommervenkit, mitä käytiin läpi, että heidät tänne saatiin, menivät hyvin putkeen. Olen iloinen tältä osalta.

Kauteen startattiin melko ohuella rosterilla. Vaikka loukkaantumisia ja kolhuja on jonkun verran tullut, on suuremmilta kuitenkin säästytty. On kuitenkin valitettavaa, että esimerkiksi Lauri Saaren ja Nicko Petersonin kaudet on paketoitu jo ennen pudotuspelejä.

– Menetimme kaksi tärkeää pelaajaa. Harmittaa, kun menetimme Laurin heti ensimmäisessä pelissä, eikä hän päässyt kokemaan tätä matkaa meidän kanssa kentällä. Nicko on ollut meidän kanssa joka vuosi vuodesta 2016 lähtien; joskus koko kauden, joskus osan siitä. Kaikin puolin hän on ollut hyvä jätkä ja joukkuekaveri ja harmi, jos hän ei enää tällä kaudella pääse kentälle.

Kohti Vaahteramaljaa

Sunnuntain ottelu Helsinki Wolverinesia vastaan voi jäädä myös Sepon uran viimeiseksi otteluksi. Hän kuitenkin linjaa, että lyhyt kausi halutaan pelata päätyyn asti ja joukkueessa on suuri halu tehdä paluu Vaahteramaljaan parin vuoden tauon jälkeen.

– Mulla on ainakin ajatus, että sunnuntaina pelataan kotona vielä kerran ja mikä mahtavinta, haluamme päättää kauden kotipelit oikealla tavalla: palkita kotiyleisö voitolla ja saada tsäänssi pelata Lahdessa finaalissa. Finaalipaikka olisi meille palkinto, ei pelkästään finaalina, vaan myös siinä mielessä, että meillä on mahdollisuus pelata. Monella pelit ovat jo loppuneet tässä vaiheessa ja moni joutuu odottamaan taas pitkän vuoden, että pääsee kentille. Sekin on ihan taistelemisen arvoinen asia.

Konkaripelaaja Evwarayen pelivuodet piti olla takana jo joitain vuosia sitten, mutta hän palasi vielä kentille. Nyt viimeiset pelit ovat kuitenkin käsillä, ja hänen uraansa on jäljellä maksimissaan kaksi ottelua: välierä ja mahdollinen Vaahteramalja.

– Tämä vaatii tosi isoja säätelyjä ja satsauksia, että pystyin lääkitykseni kanssa pelaamaan tämän kauden. Ne ovat sellaisia, ettei normaalia kesää pystyisi vetämään läpi tällä tavalla. On tullut myös harvinaisen selväksi mulle, vaikka olen yrittänyt tehdä asioita oikein ja valmistautua hyvin, niin olen totaalisesti liian vanha tähän niin henkisesti kuin fyysisestikin, Seppo naurahtaa.

– Jos alkaa tulla sellaisia tilanteita, että on pelannut joukkuekaverin isän kanssa, joka ei ole paljon sinua vanhempi, se kertoo mielestäni kaiken oleellisen. Nyt on aika kasvaa aikuiseksi ja lopettaa tältä saralta, mutta jokaisen ottelun, oli se sitten voitettu tai hävitty, olen pyrkinyt pitämään hauskaa. Ja tällä kaudella mulla on ollut älyttömän hauskaa koko ajan ja olen kiitollinen, että sain vielä pelata, hän jatkaa.

Tieto pelien loppumisesta saa panostamaan vielä kerran kaikkensa sen eteen, että sunnuntaina kovaksi tiedetty Wolverines kaatuu Kaarlen kentällä. Jo välierän voittaminen, saati Royalsin paikka Vaahteramaljassa ja sen voittaminen, olisivat urheilutarina vailla vertaa.

– Nyt tiedän, että tämä kaikki tulee loppumaan. On ollut tosi hauskaa: nautin paljon treeneihin tulemisesta, vaikka sattuu ja on väsy. Nautin peleistä, jokaisesta hetkestä ja henkilöistä ympärilläni. Haikeus lopusta alkaa nyt hiljalleen tulemaan. Tämä on nyt tässä.

Royals-ikonilla on äärimmäisen hieno visio, miten hän viettää lajin parissa viimeiset puolitoista viikkoa.

– Oma näkemys täydellisestä lopusta on se, että voitamme sunnuntaina välierän, menemme Lahteen ja voitamme siellä Crocodilesin tai Steelersin. Voiton jälkeen Sepi katoaa Lahden yöhön Vaahteramaljan kanssa. Katsotaan sitten, löytyykö se ensi vuoden Vaahteramaljaa varten vai tuleeko Royalsille sakko maljan kadottamisesta, Evwaraye virnistää.

Kuvat: Samppa Toivonen